torstai 16. heinäkuuta 2015

Kuisti (vai veranta?)


Talomme kuisti (vai veranta, käytän kuulemma aina väärää termiä) on rakennettu jälkikäteen laajennuksen yhteydessä. Siinä ei ole ikinä ollut minkäänlaista lamppua, joten on ollut pakko kävellä eteiseen asti, ennen kuin saa valoa. Lamppu on siis hakusessa. Väliaikaisratkaisuksi ja tunnelman tekijäksi ostin 80 lampun valoverkon, jonka Hannu ripusti kuistin kattoon. Oi, siitä tuli hieno tähtitaivas! 


Mummu on joskus saanut käsiinsä keltaista maalia ja maalannut sillä eteisen seinät ja kuistin patterin. Kuisti on kaunista sormipaneelia, joka on tummunut vuosikymmenten aikana. Halusimme säilyttää sen ja Hannu-parka joutui taas maalaushommiin. Sähkömies veti piuhat kattoon ja saimme vihdoin lampun kuistin kattoon. Valoa tuo myös ulkovalaisimiin asennettu liiketunnistin.


Kun löysimme keittiöön hyvän muovimaton, olisi pitänyt ostaa samantien sitä myös eteisen ja verannan lattialle. Tarkoitus oli, että samaa mattoa on ulko-ovelta keittiön ikkunaseinään saakka. Kävi kuitenkin niin, että mallin tuotanto oli lopetettu heti sen jälkeen, kun ostimme sitä keittiöön. Bauhausista löytyi muovimattoa samankokoisella ruudutuksella, mutta materiaali ja väri on eri.


Vielä jäi pikkueteinen odottamaan remontti-innostusta ja varsinkin visiota, miten ratkaista talon pienimmän tilan ongelmakohdat; neljä oviaukkoa (viidennestä päästiin kun peitimme olohuoneen oviaukon), vesikiertoinen patteri, sähkökaappi ja entinen ulkoikkuna. Kaikki noin neljässä neliössä.

Muutto




Jo toukokuussa teimme ensimmäisen varsinaisen muuttokuorman, kun Jukan avustamina kannoimme (hissittömässä talossa) pesukoneen ja ruokapöydän peräkärryn kyytiin. Matkalla Vantaalle haimme Ikeasta puiset tuolit ruokapöydän ympärille. Ne sopivat erinomaisesti olohuoneen tunnelmaan. Yksi naapurin pojista auttoi pesukoneen siirtämisessä kylpyhuoneeseen. Hannu maalasi ruokapöydän jalat valkoisiksi. Pöydällä on kuitenkin pidettävä aina liinaa, kun Suvin kissa teki aikoinaan siihen jarrutusjäljet, joten koko pöytää ei kannata maalata.

Seuraavana lauantaina ajoimme Lohjalle ja pakkasimme peräkärryyn sohvan ja nojatuolit. Sisustussuunnitelmani meni taas uusiksi, kun kalusteet olivat liian massiivisia Vantaan talomme olohuoneeseen. Elämä (ja varsinkin sisustaminen!) olisi paljon yksinkertaisempaa ilman televisiota. Lohjan kodissani oli olohuoneen jokaisella neljällä seinustalla istumapaikkoja, kun ei ollut telkkaria rajoitteena. Lohjan koti alkoi näyttää autiolta kun keittiö ja olohuone oli tyhjennetty. Mutta totuus paljastui, kun avasin kaappien ovia; niin paljon tavaraa, aivan liian paljon tavaraa... Kaikki sanovat, että muutto on hyvä syy heittää turhaa tavaraa pois, mutta entä jos yläkaapeissa on laatikoittain matkapäiväkirjoja ja valokuvia? Kaksi ystävääni pöyristyivät jo siitä, kun kerroin hävittäneeni vanhat postikortit.

Vähitellen siirsin tavaroita kodista toiseen. Joulukoristeet ja -kyntteliköt menivät Vantaalle, seuraavaksi olivat vuorossa talvitakit, tyhjät lasipurkit ja pääsiäiskoristeet. Mihin ihmeeseen saan mahtumaan kaikki astiat?

Elokuussa Vantaan talon asuintilat olivat lähes valmiina. Oli aina vain vaikeampi jättää talo ja tekemättömät työt. Joka kerta kun menin Lohjalle, hoidin samalla käynnillä monta asiaa; bodypump, saunavuoro, parturi tai muuta asiointia, käynti äidin luona. Lohjan asunto alkoi pikku hiljaa tyhjentyä. Yllättäen tiesin, että näitä seiniä ei tule ikävä, vaikka olinkin ollut siellä onnellinen ja viihtynyt armaan hyvin. Kunhan saamme tavarat paikoilleen, tiedän pesiytyneeni uuteen, omaan kotiin. Silti minua sitoo Lohjalle vielä moni asia; äiti, siskot ja lapset perheineen.

Kutsuimme elokuisiin tupareihin ystäviämme, jotka olivat auttaneet meitä remontissa vuosien varrella (varsin lyhyt vieraslista, ei taida talkootyö olla enää muodissa). Uhkasin järjestää "Etsi viisi virhettä" -kisan. Ei riitä, sanoi Hannu. Lisäksi ajattelin pitää arpajaiset, joissa vieraat poislähtiessään voittaisivat joko leivänpaahtimen, silitysraudan, mikroaaltouunin, pölynimurin tai jotain muuta mitä meillä on tuplaten (tai triplaten).

Asumme hiljaisella alueella, mutta itse talo pitää omaa meteliään. Vintin raput ja lattiat narisevat kotoisesti, varsinkin kynnysten kohdalla. Vesikiertopumppu korisee omia aikojaan ja patterit kurluttavat, pitäisiköhän asialle tehdä jotakin? Lisäksi talo tuulettuu itsestään, kun ilmanvaihto toimii painovoimalla. Yön hiljaisuudessa hormien humina tuntuu siltä kuin istuisi nuotion vieressä kuuntelemassa liekkien aikaansaamaa ääntä.

Saimme Jukan avulla siirrettyä suurimman osan huonekaluistamme peräkärryyn ja Vantaalle. Kaikki paikat olivat sekaisin ja täynnä tavaraa. Loput tavarat mahtuivat yhteen kärrylliseen ja muutamaan autolastilliseen.

Elokuun viimeisen viikon asuin Lohjalla, kissavahtina kun Onnin porukat olivat lomamatkalla. Samalla tyhjentelin asuntoani ja pakkasin tavaroita. Teki jo mieli pistää silmät kiinni ja laatikoiden sisältöä tutkimatta heittää loput roskiin, tuskin niitä kukaan olisi kaivannut. Mutta minkäs teet omalle pihille minällesi? Naapurin opiskelijapojat saivat laatikollisen kahvikuppeja.

Ilmeisesti viimeinen muuttorutistus ja -siivous söi sen verran naista, että loppuviikosta oloni oli viluinen ja kurkku kipeä. Jätin isommat siivoukset ja siirtelin vain tavaroita paikasta toiseen, mikä sekin sai hien tursuamaan huokosista. Pakko viedä vielä ainakin yksi autolastillinen tavaraa Pelastusarmeijaan. Itselleen on turha mitään säästää, korkeintaan kerätä vinttiin astialaatikoita, jos vaikka joskus kelpaavat Tiitukselle tai Onnille. Tytöt kun ovat tunnetusti niin kranttuja...

Bauhausista löytyi varteenotettava vaihtoehto makuuhuoneen lampuksi. Jätin sen harkintaan ja ostin aulaan verhotangon. Siihen ehkä kelpaa entisen makuuhuoneen verhokappa. Viikolla sain raivattua muuttolaatikoita flunssan väsyttämillä voimillani sen verran, että aulassa oli jo lattia näkyvissä. Paljon ei tarvinnut heittää roskiin, jaoin tavaraa Pelastusarmeijaan, tyttärille, kavereille ja Sofian päiväkotiin. Yksi samanlainen rutistus täytyy vielä jaksaa tehdä, sen jälkeen pääsen siivoamaan kotiamme. Ehkä tämä jouluksi siistiytyy? Jos on aikaa, käyn vielä kerran kaiken läpi ja karsin turhat pois. Mitä teen laatikollisella reseptejä kun kuitenkin käytän aina vain omiani? Ja mihin ripustan taulut ja kaksi suurta peiliä, kun talossa on niin vähän ehjää seinäpintaa?

1.9.2009 meistä tuli virallisesti vantaalaisia.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Aula, kesäkuu - elokuu 2009


Aulan (ja samalla lähes koko alakerran) säilytystilat koostuivat kahdesta nurkkiin rakennetusta kaapista. Katossa oli näkyvissä joskus tapahtunut vesivuoto. Tila on turhan suuri, neliöitä olisi aikanaan kannattanut käyttää makuuhuoneisiin. Alunperin suunnittelin aulaan kirjastoa, mutta nykyään se toimii lähinnä läpikulkuna kylpyhuoneeseen, lasten leikkihuoneena ja pyykinkäsittelytilana.


Vaari kuoli helmikuussa, kevään aikana tyhjensimme kaapeista vaatteet ja liinavaatteet, joista veimme kaikki käyttökelpoiset Pelastusarmeijaan. Kesäkuussa Hannu sai aulan vanhat kaapit ja haltex-levyt purettua. Haimme Baukkarista kipsilevyjä, joita hän alkoi paukuttaa aulan seiniin.


Bauhausissa mietimme aulan tapetteja, jätimme ne kuitenkin ostamatta ja lähdimme kotiin mallipala mukana. Onneksi, sillä harkitsemamme sininen tapetti olisi ollut aivan liian sinistä. Ostimme aulaan Sanduddin helmenharmaata tapettia. Hannu kittasi ja hioi aulan seiniä ja aloitti makuuhuoneen lattialaminaattien asentamisen. 


Päätimme laittaa koko alakertaan lautakatot, Hannu alkoi kiinnittää kattoon paneelia, jonka joutui maalaamaan moneen kertaan valkoisella. Lattiaan tuli samaa laminaattia kuin makuuhuoneeseen.

Vantaan talossa alkoi elokuussa olla alakerta kunnossa, kaikki asuintilat olivat lähes valmiina. Jätimme eteisen ja verannan remontoimisen suosiolla myöhempään ajankohtaan. Tärkeintä oli saada Lohjan asunto tyhjäksi ja tavarat jollain konstilla asettumaan paikoilleen.


Hankimme Ikeasta samanlaiset kaapit mitä makuuhuoneeseenkin. Niihin mahtuvat kaikki siivoustarvikkeet, silityslauta ja rullapaperit. Siirsimme aulaan kirjahyllyn, äidin vanhan keinutuolin, tavernatuolit  ja Singerin ompelukoneen kukkapöydäksi. Verhoiksi ripustin Anni-mummun virkkaaman pitsikapan.