Keittiö (kesä 2008)

Pääsiäisviikolla pidin kaksi vapaapäivää ja treffasimme Petikossa pari keittiöfirmaa, jotka tekevät meille suunnitelman ja hinta-arvion. Valitsimme suurpiirteisesti kaapistot, koneet ym. tilpehööriä ja sovimme molempien kanssa tapaamisen huhtikuulle.

Vantaan Keittiömaailman edustaja lähetti sähköpostiimme fiilausta vailla valmiin suunnitelman ja tarjouksen. Toisenkin keittiöfirman myyntimies yllätti minut positiivisesti esittämällä täysin valmiin keittiösuunnitelman ja tarjouksen. Ettei asia mene turhan helpoksi, sovin seuraavalle viikolle tapaamisen vielä kolmannen keittiökaluste-edustajan kanssa. Tässähän itsekin vallan viisastuu!

Omituinen viikonloppu; emme käyneet yhdessäkään rautakaupassa! Maanantaina vaihdoimme lennossa keittiösuunnitelman kalusteet ja värit. Saimme koneista tarjouksen, kohta pitäisi jo päättää.

Perun puheeni siitä viisastumisesta. Kolmannen keittiötarjouksen jälkeen olemme entistä enemmän ymmällämme. Yksi tarjoaa edullista kodinkonepakettia, toinen reilun alennuksen kalusteista ja kolmas tekee hyvän asennustarjouksen. Lopun kaiken viivan alle jäävät summat eivät paljon toisistaan poikkea. Eivät myöskään keittiösuunnitelmat, johtuen keittiön pienuudesta ja sen rajoitteista. No onhan tässä matkan varrella oppinut kaikenlaista nippelitietoa nykytrendeistä ja huomannut sen, että ammattitaitoista palvelua kyllä saa, jopa tyhmä nainenkin.

Huhtikuun puolivälissä teimme vihdoin (kuuden keittiöneuvottelun jälkeen) tilauksen Vantaan Keittiömaailmaan kalusteista ja koneista. Lauantaina Onni tuli meille Vantaalle hoitoon, kun vanhemmat lähtivät vuorostaan etsimään keittiökalusteita tulevaan kotiinsa. Nuoriso-osasto oli meitä huomattavasti rivakampi; tilasivat kertaistumalta itselleen kalusteet.

Ja orjatyöleiri Vantaalla jatkuu. Tarkoituksemme oli valita ja varata parin ensimmäisen yön majoitus Balille, mutta siihen ei jäänyt aikaa. Perjantaina tyhjensimme keittiön kaapit. Onneksi säästettävää ei ole paljon; omat käyttöastiamme ja jonkun verran vanhaa Arabiaa, joka kuuluukin taloon. Lauantaina Hannu tiirikoi kaapit irti, vanhat kaappien ovet laitamme myyntiin. Siirsimme jääkaapin, astiat ja ruokatarvikkeet olohuoneen puolelle. Aamuisin yritämme löytää lusikoita, kahvia ja leipää. Kolmenkymmenen sentin mittausvirhe aikaansaa hillitöntä huutoa ja pistää keittiösuunnitelman taas uusiksi. Seuraavaksi lähtevät jätelavalle kaasuhella ja tiskipöytä, on siirryttävä muutamaksi viikoksi piharuokintaan ja kertakäyttöastioihin.

Kävin katsomassa tapetteja ja laattoja. "Aika rankka", kommentoi Hannu kun lähetin hänelle puhelimen kautta kuvan Studio Decorin ruudullisesta, pesunkestävästä keittiötapetista. Jostain syystä minulla on päähänpinttymä, että vanhan talon keittiössä pitää olla ruutua ja olohuoneessa raitaa.

Liian vähän aikaa, liian paljon tekemistä ennen Indonesiaan lähtöä. Yritän soutaa kahden kodin väliä, järjestää kyytejä jotta en veisi remontissa niin tarpeellista autoa. Matkan suunnitteluun ei jää hetkeäkään, sähköpostilla kyselemme majoitusta ensimmäisiksi öiksi. Toivottavasti osaamme irrottautua kuukaudeksi tästä häslingistä ja unohtaa koko taaksemme odottamaan jäävän keittiöremontin. Apua, mistä löytyy putkimies tähän hätään?

Lauantaina veimme peräkärryllä Kivikon lajittelukeskukseen vanhat keittiökaapit ja muuta roinaa. Keittiöön jäi vain kaasuhella, joka jököttää keskellä tyhjää huonetta. Sillä keitämme aamukahvit, muuten ruokahuolto toimii mikron ja ulkogrillin avulla. Vähät astiat tiskataan kylppärissä.

Vapun jälkeisenä viikonloppuna olisimme "normaaliolosuhteissa" hankkineet pohjarusketusta fillarilenkeillä ja terasseilla, luultavasti Magnakin olisi jo käytössä. Nyt reuhasimme Vantaalla rintamamiestalon sisällä. Keittiömaailman Kirsi kävi perjantaina tekemässä viimeiset mittaukset. Hessun vihjeestä löysimme putkimiehen omalta kylältä, tämä tuli ihmettelemään vanhan keittiömme virityksiä. Lauantaina veimme Kivikkoon yhden kuorman roinaa ja haimme Bauhausista kattopaneelit. Iltapäivällä pääsimme työn makuun; Hannu naulasi juoksuja keittiön kattoon ja minä siivosin yläkerrassa. Sunnuntaina työt jatkuivat koko päivän. Kaipasimme kipeästi apuvoimia, mutta kaikilla on omat kevätkiireensä ja selkävaivansa. Hannu alkoi purkaa keittiön ja olohuoneen välistä seinää putkimiestä varten. Jostain syystä vaari on täyttänyt senkin puruilla. Joten Hannun irrottaessa alimmaisen seinälaudan, keittiöön valui säkkikaupalla purua ja keuhkojen täydeltä pölyä. Purut kelpasivat naapurin kaneille kun ne oli lapioitu ulos. Hannu aloitti kattopaneelien maalaamisen ja nostimme olohuoneen huonekalut ulos odottamaan kierrätyskeskuksen autoa, toivottavasti kaikki kelpaavat. Ikkunoiden edustat oli tyhjennettävä. Talomme ei suinkaan jää kuukaudeksi tyhjäksi; putkimies ja ikkunamaalari saavat omat avaimensa.

Kotiinpaluu

Saavuimme Suomeen sunnuntaina, Novartin kalusteet tulivat maanantaina ja Whirlpolin koneet (paitsi jääkaappi-pakastin) tiistaina. Hannu jäi Vantaalle vastaanottamaan niitä, minä karkasin töihin ja Lohjalle. Siellä on onneksi lämmin suihku, Vantaan talo on ollut koko lomamme ajan ilman lämmitystä ja lämmintä vettä. Ja tulee olemaankin, kunnes patterit on restauroitu tai vaihdettu uusiin. Onneksi voimme molemmat käydä työpaikalla lämpimässä suihkussa. Kotiinpaluu Indonesian helteestä oli jäätävä; kävin sunnuntaina kylmässä suihkussa ja pesin hiukseni, hyvä etteivät aivot jäätyneet. Ei edes Lake Baturin majapaikan suihku ollut niin kylmä.

Poissaollessamme Jokke oli maalannut ikkunanpielet valkoisiksi sisältä ja ulkoa. Siivous- ja viimeistelytyöt jäävät meidän hoidettavaksi. Talon ilme ei ole enää niin synkkä ja varsinkin sisältä näyttää kauniilta, olohuone on muuttunut varsinaiseksi kesähuoneeksi valoisuudellaan. Kumpa Aino voisi nähdä talonsa nyt!

Hannu aloitti perjantaina kipsilevyjen ruuvaamisen keittiön seiniin. Lauantaina homma jatkui, minä puuhastelin pihalla. Kalseasta sisäilmasta huolimatta vietimme ihan mukavaa mökkielämää, onhan talossa sentään sisävessa ja yksi toimiva vesipiste. Kaasuhella on keittiössä, jääkaappi olohuoneessa uusien kaapistojen saartamana, astiat muovien alla. Sunnuntaina jatkettiin, Hannu sai keittiön seinät levytettyä, viikolla on vuorossa seinälevyjen tasoitus ja katon panelointi. Tilaan heti maanantaina tapettia, toivottavasti saamme juhannuksena keittiön siihen malliin että kalusteiden asennus voidaan tehdä jo seuraavana viikonloppuna. Töitä ja tekemistä on aivan hillittömästi, onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä tuli persiin alla kun on toinenkin koti missä on siistiä ja missä voi säilyttää kaikkia tavaroita. Vantaan talon alakerta on tupaten täynnä kalusteita ja koneita, yritämme pitää edes yläkerran puhtaana ja nukumme siellä. Alakerrassa kuljetaan suurinpiirtein saappaat jalassa.

Juhannus 2008

Livistin torstaina töistä etuajassa, ajoin tapettikaupan ja Nordean kautta Vantaalle. Kävelylenkin jälkeen vietimme iltaa terassilla ja yritimme unohtaa kaikki tekemättömät työt. Juhannusaattona kauppakierros; viimeiset ruoka- ja juomahankinnat, lisää rakennustarvikkeita, viihdykkeeksi Coldplayn + Linkin Parkin cd:t ja kukat haudalle. Kävin Honkanummella (ihanan rauhallista ja kaunista, vain lintujen laulu seuranani) ja aloitimme juhannuksen vieton, minä pihatöissä ja Hannu keittiössä. Jossain välissä hän rakensi marjapensaille tuet etteivät marjat homehdu kosteassa maassa. Lopetimme työt ja grillasimme terassilla. Onneksi oli poutaista, ulkona oli lämpimämpää kuin sisätiloissa. Jahas, nyt sataa, onneksi osa terassista on katettua. Remonttireiskojen pomo eli Hannu meni "lukemaan" vinttiin puoli kahdeksalta. Kun nousin rappuja ylös, sieltä kuului komeaa kuorsausta. Istuin terassilla lukemassa niin kauan kuin valoa riitti ja menin itsekin vinttiin aikaisin nukkumaan. Siellä on sentään tällä hetkellä talon lämpimin huone. Huolestuttaa, kun alakerrassa on niin viileää ja kosteaa. Kohta alkavat tapetit irtoilla seinistä ja uudet kaapit kupruilla muovikääreissään jos sää ei muutu lämpimämmäksi.

Lauantaina sade loppui jo aamusta. Kahviaamiaisen jälkeen Hannu jatkoi keittiön seinien paklausta ja pohjamaalausta. Minä hoidin pihatyöt ja aloitin ovenpielien hiomisen. Haluamme säilyttää vanhat ikkunan- ja ovenpielet jos vain mahdollista, se tietää hiomista ja maalaamista. Onneksi sää oli aurinkoinen ja työn voi tehdä takapihalla. Hannu hioi ja maalasi yhden patterin malliksi; hyvä siitä tuli. Iltapäivällä hän pääsi aloittamaan keittiön seinien tapetoinnin. Vähän jännitti, mutta ruututapetti näyttää todella hyvältä, ja valitsin siihen sointuvan keltaisen maalinkin jo valmiiksi. Sää jatkui hyvänä koko päivän ja grillasimme terassilla. Kun ruututapetti alkoi mennä vinoon, oli aika lopettaa työt ja siirtyä viihteelle. Putkimies kävi tarkastamassa tilanteen ja tilasimme pari uutta patteria olohuoneeseen. Kaikkea vanhaa ei sentään kannata säästää.

Sunnuntaina hyvä tuurimme jatkui; sade lakkasi jo aamusta. Tosin Hannulle ei siitä ollut mitään iloa; oli jatkettava keittiön tapetointia ja katon panelointia. Keittiö alkaa pikku hiljaa hahmottua. Lupasin, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen ruututapetti minkä haluan, on se sen verran haastavaa hommaa. Harkitsimme hetken kolmannenkin keittiön seinän tapetointia, mutta päädyimme sittenkin sen maalaamiseen keltaiseksi. Rajansa se on ruuduillakin! Vasta kolmen jälkeen iltapäivällä alkoi ukkostaa ja ripsutti vähän vettä. Olin saanut pyykit kuiviksi ja petivaatteet tuuletettua. Vastapäisen talon hoitokoira karkasi suoraan keittiöömme, perässään nuorimies anteeksi pyydellen. No, tämäkin on hyvä tapa tutustua naapureihin. Siirryimme terassin katoksen alle grillaamaan ja syömään. Kun katsoimme ottamiani valokuvia tietsikalla, huomasimme tapetoijan tehneen yhden virheen. Ei kerrota kellekään! Alkuillasta taas kirkastui ja jatkoimme töitä sisällä ja ulkona.

Perjantaina jännitti Vantaalle tullessa, kuinka keltaiset keittiön seinät oikein ovat. Turha pelko, väri on varsin vaalea, vasta valkoisten kalusteiden rinnalla keltaisuus pääsee oikeuksiinsa. Viikolla oli pakko ottaa sähkölämmitin käyttöön, kun kosteusprosentti oli noussut uhkaavasti. Keittiökalusteet oli purettava muoveista ja inventoitava. Hannu asetteli alakaapit niille kuuluville paikoilleen ja nyt voin jo hyvin nähdä, miltä keittiö tulee näyttämään. Pääsemme vihdoin eroon pihalla jo kaksi kuukautta pressun alla seisseistä huonekaluista! Putkimiehen avovaimo kelpuutti ruokapöydän ja tuolit restauroitavaksi mökilleen, loput mahtuivat peräkärryyn ja Hannu heittää ne maanantaina Kivikkoon. Itse pidämme keittiön puutuolit (Lappilan Puusepät Oy), jotka on tarkoitus maalata valkoisiksi. Minulle siunaantui vanhojen maalien pois hiominen.

Heinäkuu

Hain postista pinon kirjakerhon tarjouskirjoja. Tuskin ehdin niitä lukea vuosiin. Tiimarin alesta löytyi keittiötapetin vaaleanpunaiseen raitaan sopivat tapletit ja kynttilät. Kohta alkaa sisustus olla kohdallaan, keittiö vain puuttuu! Äiti lupasi hurauttaa koneella mummun minulle tekemästä pitsilakanasta kapan keittiön ikkunaan. Turhaan pelkäsin sitä "Ei kai nyt ehjää päällilakanaa ruveta leikkaamaan!" -moitetta. Onhan kaapissa lisää pitsilakanoita, joita käyttää "tyttöjenhuoneen" vieraille. Nyt pitäisi löytää sopivat verhotangot sekä keittiöön että olohuoneeseen. Olen jo velvoittanut tyttäret ja työkaverit mukaan etsintään. Hannu on tehnyt keittiössä sen, minkä ennen kaappien asennusta voi tehdä.

Viikolla siivosin Lohjan kodin ja perjantaina siirryin Vantaalle puurtamaan. Minua odotti lämmin talo, lämmin vesi ja lämmin jääkaappi (putkimies oli jostain syystä irrottanut kaikki töpselit). Hannu ei edelleenkään osaa lukea ajatuksiani (olin toivonut kylmää kuohuviiniä, valkoviiniä tai edes olutta), joten tappio ei ollut kovin suuri. Onnin odotettu vierailu innosti helteestä huolimatta minut siivoamaan yläkerran (jossa hän luultavammin nukkuu päiväunet) ja kylpyhuoneen (jos poika vaikka haluaa kylpyyn, niin kauan kuin amme on olemassa). Vasta yhdeksän jälkeen rauhoituimme istumaan terassille iltapalalle. Oli ihanan lämmin kesäilta.

Jukka ja Onni tulivat lauantai-aamuna meille. Hannu ja Jukka alkoivat asentaa keittiön kaappeja paikoilleen, minulle jäi hauskin työ eli Onnin hoito. Lähdimmekin heti leikkipuistoon eväät mukana, onneksi oli kaunis sää. Tällä kerralla siellä oli muitakin, joten Onnilla oli hetken seuraa. Kävimme kaupassa ja palasimme kotiin, jossa keittiön alakaapit alkoivat olla jo paikoillaan. Onni söi vielä lämpimän ruuan ja nukahti nopeasti vinttikamariin. Hannu ja Jukka saivat pärjätä leivillä, syömään ehdimme vasta myöhemmin kun työnteossa tuli sopiva paussi. Grillasimme ja istuimme terassille syömään. Onni ilmoitti jäävänsä meille, mutta lähti kuitenkin mielellään isin mukana kun illan tullen työt lopetettiin ja Jukka lupasi tulla vielä sunnuntaina tekemään työn loppuun. Keittiöstä tulee juuri sellainen kun toivoinkin. Minun ensimmäinen uusi keittiöni!

Sunnuntaina työt jatkuivat jo kymmeneltä. Minusta ei ollut apua joten lähdin lenkille ja kauppaan, ostamaan lisää kukkia ja ruuveja. Löysin keittiöön verhotangon, olohuoneen tangot täytynee tilata Elloksesta. Koemaalasin yhden puisen keittiötuolin kertaalleen valkoiseksi, niistäkin tulee hienot. Hoidin ruokapuolen terassilla ja yritin olla kuulematta keittiöstä kuuluvaa kiroilua. Ilmeisesti minulle ei edes kerrottu kaikkia ongelmia, jotka kuitenkin saatiin ratkaistua. Jukasta oli suunnattomasti apua ja illan tullen keittiö oli siinä kunnossa, että sähkömies ja putkimies saavat tulla hoitamaan oman osuutensa. Hannulle jää vielä silikonien ja listojen laittoa. Toivottavasti jo ensi viikonloppuna pääsen pesemään pölyt pois ja voin siirtää astioita kaappeihin. 

Tunsin lämmintä hengenheimolaisuutta, kun luin Osaava Kodinrakentaja -lehdestä Ani Kellomäen kolumnin ”Hei, kuka puhuu?” Minäkin olen oppinut liukenemaan sulavasti paikalta (tai muutun näkymättömäksi), kun putkimies tai sähkömies astuu ulko-ovesta sisään. Menen vaikka kahvinkeittoon tai pihalle hiomaan niitä puutuoleja. Minua ei ainakaan voi pistää vastuuseen mistään suunnittelu- tai mittausvirheestä. Silti pyydän Hannua vahvistamaan kaikki muutokset ja päätökset minulla, ettei tule turhia jälkipuheita.

Hannu vietti perjantai-illan työkaverinsa läksiäisissä ja kotiutui kymmeneltä anteeksipyydellen tukevaa humalaansa. Itsellekin tekisi hyvää ottaa blackout-känni tämän remontin keskelllä. Olin onnesta soikeana kun putkimies oli käynyt ja keittiössä oli juokseva vesi! Ei tarvinnut jokaista astiaa enää tiskata kaksinkerroin kylpyammeessa. Vietin illan pyyhkien keittiönkaappeja ja istuen ihailemassa niitä kynttilänvalossa. Lauantaina Jukka ja Onni tulivat meille. Onneksi yöllinen sade lakkasi ja lähdimme Onnin kanssa kauppaan (Onni on ihastunut painamaan nappia liikennevaloissa, samalla hän ohjaa sormi ojossa liikennettä) ja leikkipuistoon keinumaan. Kävimme myös kuuntelemassa bänditreenejä, ilmeisesti kylällä on illalla tiedossa jotkut juhlat. Jukka sai keittiönkaappien koristelistat paikoilleen, ne olivat odotettua massiivisemmat ja muuttivat verhosuunnitelmaani. Illalla Hannu soitti syntikalla vanhoja suomalaisia slaagereita ja minä naputtelin netissä, tällaistako yhteiselämämme tulee olemaan? Ensi viikolla sähkömiehen pitäisi käydä virittämässä keittiöön valot ja kodinkoneet. Sitten ei puutukaan kuin lattiapäällyste ja -listat.

Keittiöremonttimme lähenee lupaavasti loppuaan. Sähkömies-Make oli käynyt virittämässä loputkin työtasojen lamput ja kaikissa kaapeissa oli perjantaina ovet paikoillaan. Hylkäsimme yhteistuumin pleksin asentamisen tiskipöydän taakse; se heijasti aivan liikaa. Viikonloppuna tuli taas käytyä niin K-Raudassa, K-75:ssa kuin Bauhausissakin. Minä jatkoin marjojen poimintaa ja hyytelöntekoa, Hannu sai keittiön maton ja listat laitettua. Lattiastakin tulee tosi hieno! Muovimatto on ihanan pehmeä ja lämmin paljaan jalan alla, eikä lattian pieni epätasaisuus haitannut asennusta. Muutama miinusmerkkikin sentään; yksi työtason lamppu on (minun mielestäni) väärinpäin ja joku (se kuuluisa joku) on naarmuttanut keittiön ruututapetin. Mitä hyötyä on harjapesun kestävästä vinyylitapetista jos se jo uutena on naarmuilla? Keittiön yleisvaloksi hankitussa pyöreässä "kansakoululampussa" on yllättäen läpinäkyvä johto, mutta niin kai niissä nykyisin on kaikissa. Vanhan talon vinot seinät aiheuttavat päänvaivaa ja voimasanoja, samoin astianpesukoneen asentaminen. Minä vien astiat edelleen kylpyhuoneeseen ja tiskaan ne kiltisti siellä. Lopulta asennusohje löytyy pesukoneen sisältä, tietenkin.

Huomasimme, että kuivauskaappi on väärässä paikassa sekä vaaka- että pystytasossa, ruudullinen tapetti ei armoa anna. Saimme sen kahdestaan asennettua oikealle paikalleen, Hannu laittoi loputkin valolistat ja verhotangon, minä kuumensin uunin käyttökuntoon ja ripustin pitsilakanasta tehdyn verhokapan, joten keittiö on valmis! Suutarinlamput roikkuvat vielä Lohjan kodissa, mutta niillä ei olekaan mikään kiire kun valoa on muutenkin riittämiin. Pallovalaisin katossa aikaansaa illuusion, että ulkona on koko ajan aurinkoista, kun valo heijastuu ikkunasta. Keittiö on niin ihana, että syötyämme vain käymme pihalla "tarkastamassa tilukset" ja istumme loppuillan pienen kahdenhengen ruokapöytämme äärellä lukemassa. Toisaalta; keittiö on tällä hetkellä talon ainoa paikka, jossa yleensä voi istua.

Remonttirehkiminen korjaa satoa; Hannu jäi viikon sairauslomalle potemaan olkapään limapussintulehdusta ja kipeää selkäänsä. Hoidoksi kortisonia ja täyslepoa. 

Kalusteet: Novart Oy, A la Carte/Anemone (Petra/Carita)
Keittiösuunnittelu: Kirsi Murtovaara, Keittiömaailma
Kodinkoneet: Whirpool
Lattia: Tarkett Oy, Faenza red-brown
Tapetti: Studio-Decor Oy Kitchen Consepts (tilaustapetti), Nummelan Tapetti ja Väri

Poikien huone (pienempi vinttikamari), kevät 2008

Näyttää uhkaavasti siltä, että tämä etäliittopariskunta (japaniksi "puolihanipari") on muuttamassa saman katon alle. Helmikuu tulee kulumaan hautajaisjärjestelyissä, samalla aloittelemme talon tyhjennystä. Kävimme remonttimessuilla etsimässä yhteistyökumppania, lähinnä kylppärin ja keittiön remontoimiseen. Onko vähän epärealistinen yhtälö; hyvä, luotettava ja edullinen remonttireiska? Hinta-arviot ovat käsittämättömän korkeita.

Talorempppa rykäistiin käyntiin kun Hannu vietti talvilomansa vinttikamareita eristäen ja paneloiden. Pienten virpojien kolkutuksia tuskin kuuli sahan soidessa yläkerrassa.

Pääsiäisviikolla Hannu sai "oman" vinttihuoneensa katon ja lattian laitettua, seiniä pitää vielä miettiä (maalia/tapettia). Yläkerran rempassa minusta ei ollut hyötyä kuin korkeintaan kantoapuna, kokkina ja seuraneitinä. Veimme kierrätykseen kaksi telkkaria ja yhden jääkaapin. Jo remontoitua rappukäytävää ei isoilla levyillä raskittu kolhia, joten yläkerran seinät rakennetaan palapelinä. Ei kannattanut siivota kun pölyä ja purua tulee jatkuvasti lisää, eikä pihatöitäkään voinut vielä aloittaa kun jäinen maa oli osittain lumen peitossa.

Seuraavan viikonlopun Hannu ahersi taas vinttikamaria. Onneksi oli aurinkoista, kyllä kelpasi kuivassa kelissä sahailla takapihalla. Hannu harjoitteli yläkerrassa tapetoimista, kohta voimme siirtää futonimme valmiiseen huoneeseen ja siirtää remonttivehkeet neidonkammarini puolelle.

Joulukuussa roudasimme vaarin sängyn ulos pakkaseen tuulettumaan. Saimme sen siirrettyä "poikienhuoneeseen". Pikku mittavirhe; lisäeristeet ja kipsilevyt olivat kaventaneet alkovia sen verran, ettei sänky mahtunutkaan sille tarkoitetulle paikalle, vaan asetimme sen pitkittäin ikkunaseinälle. Siinä on jonkun satunnaisen vieraan mukava katsella tähtitaivasta ja lentokoneiden valoja unta odotellessaan.

Vintin rappukäytävä 2005

Vintin rappukäytävälle ei oltu tehty talon rakennusvuoden jälkeen mitään. Seinät olivat raakalautaa, raput käsittelemätöntä lautaa ja eristeitä ei juurikaan ollut; kevätaurinko paistoi ulkoseinän laudanraoista.

Hannu aloitti remontin lisäämällä eristeitä ja rakentamalla katonlappeen alle ovellisen säilytystilan matkalaukuille, moottoripyörävehkeille ja muille harvoin tarvittaville tavaroille. Rappukäytävän kattoon sai kelvata pdf, seiniinkin Hannulle olisi kelvannut edullisempi pinnoite, minä halusin helmipaneelia ja senkin valkoiseksi maalattuna. Luonnonvaloa saimme rappukäytävään, kun Hannu pyynnöstäni puhkaisi verannan seinään pienen ikkunan.

Remontti eteni pikku hiljaa. Aikaavievin homma oli rappujen sisä- ja ulkokaarteen listoitus; Hannu rakensi niitä kuin legopalikoita. Rappukäytävän seinistä ja katosta tuli valkoinen, raput putsattiin ja maalattiin vaaleansinisiksi, lattiaan tuli tarjouslaminaattia. 

Remonttifilosofiaa 2008

Tässä talossa on hyvä henki; tunnen että täällä on oltu onnellisia. Eikä kukaan edesmenneistä ole kuollut kotona.

"Vaikka maailma ja jutut joskus mättää, en yhteistä eloamme tahtoisi jättää.
Joskus muuttovalmis on tää torppa, sen ymmärtää jopa Saimaan norppa!
Totta se lienee, aikaa se vienee vaan pidetään pokkaa, ei saada hernettä nokkaa.
Läpi harmaan kiven jos on onnea hiven, vien meidät perille sinne, vaan en tiedä minne!"
Runon ja suven päivänä (2007), Hannu

"Isä neuvoi aina, että poika, älä ainakaan osta vanhaa puutaloa. Se on kaikkein huonoin sijoitus."
Markku Toikka

"Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle."
Matt. 7:25

"Huomattavan suuri osa väestöstämme on asuntoratkaisussaan päätynyt omakotitaloon. Tämä asutusmuoto heijastaa vertauskuvallisesti suomalaisen luonteen perusominaisuuksia, vapautta ja riippumattomuutta. Olkoon talo itse rakennettu tai oston kautta tullut omistukseen, antaa se puuhaa ja askartelua jatkuvasti. Puutarhan- ja ympäristönhoito on tässä näkyvintä toimintaa. Tämä on kuitenkin jo katsottava virkistykseksi."
Suomen omakotiasutus (Kirjaseppä Oy 1971)

Tämä tuntuu menevän jo veriin. Ei sellaista rautakauppaa tai myymälää, missä katse ei etsisi jotain remonttiin tarvittavaa tai muuten ”uuteen kotiin” sopivaa. Joku Glorian sisustus-numero ei niinkään kiinnosta, enemmänkin TM Rakennusmaailma, vaikken porakoneista tai sahoista mitään ymmärräkään. Jo vuosia kokoamani remontti- ja ideakansio paksuuntuu, samoin kansio johon kerään remontin aikaisia kuitteja ja laskukopioita. Pankkitili vain pienenee... Töissä on kohta koossa rakenna ja remontoi -ryhmä, yksi jos toinenkin työkaverini joko remontoi vanhaa asuntoaan tai rakentaa kokonaan uutta (jälkimmäinen tuntuu joskus omalta kannalta katsoen järkevämmältä ratkaisulta). Loputkin innostuvat kuunnellessaan meidän vertailevan kokemuksiamme ja alkavat suunnitella pikkuremppaa (joka kuitenkin karkaa käsistä, eikä jää niin pieneksi, sanokaa minun sanoneen).

Yksi insinööri jo kehui, että minusta on kohta kehittymässä alan ammattilainen. Se nyt oli liioiteltua kohteliaisuutta, mutta olen ainakin oppinut vertailemaan laatua ja hintoja. (Ammattisanasto; it’s all Greek to me.) Juuri tilasin keittiöön haluamani Tarkettin muovimaton, jonka hinta kalleimmillaan oli yli 23€/neliö + toimituskulut, edullisimmillaan 19,90€/neliö sisältäen toimituskulut. Tämä selvisi kolmella soitolla, ehkä jostain olisi löytynyt samaa mattoa vielä edullisemmin, mutta otin huomioon myös rautakaupan läheisen sijainnin, peräkärryllähän se matto on sieltä haettava. Sitä minä jaksan ihmetellä, että joku muovimatto on monta kertaa kalliimpaa kuin tarjouslaminaatti (vintin kirsikkalaminaatti 5,50€/neliö).

Mielenkiinnolla seuraan Kodin Kuvalehden toimittajan Ulla Ahvenniemen perheen rakennusprojektia. Ihan samoissa mietteissä liikumme; hintoja on pakko vertailla ja ehkä laadustakin tai omista mieltymyksistä on tingittävä näinä korkeiden korkojen ja kalliiden rakennustarvikkeiden aikoina.

Omiin suosikkeihini lisäsin Bullerby-blogin. Kiinnostavaa tarinaa kuvien kera, vaikka me emme mitään siirrettävää hirsitaloa itse kasaakaan.

Tuon em. blogin innoittamana surffailin netissä etsimässä Ullamaija Hännisen kirjaa "Kauhalla ja vasaralla". Lehdistä olen lukenut Markku Toikan ja vaimonsa remontoimasta Korppoon torpasta, mutten tiennytkään että Hänninen on tehnyt tarinasta kirjan. Reseptejä & remonttia, mainio yhdistelmä! Siinäpä hyvä syntymäpäivälahja Hannulle. Kirjaa ei löydy kustantajalta, ei kirjakaupoista, ei nettikaupoista eikä Lohjan kirjastosta. Kummallista, ettei noinkin suositusta kirjasta ole otettu uusintapainosta. Lohjan pääkirjastosta tulee vinkki, että se löytyy Vihdistä.

Kotivinkki-lehti antaa ohjeita, miten jaksaa remontin keskellä:
- ota asiat huumorilla (yritetään, yritetään, mutta joskus on paras lähteä yksin lenkille ettei mene tappeluksi)
- pidä vapaapäiviä ja -iltoja esimerkiksi puutarhassa lekotellen (pidettiin kesän aikana yksi, etukäteen sovittu remonttivapaa viikonloppu pois kotoa, se tuli tarpeeseen, mutta muuten on huono omatunto jos vähän laiskottelee)
- myös lapset voivat osallistua joihinkin hommiin (meidänkö lapset?)
- ota kaaoksesta paljon valokuvia (sitä on kyllä tehty oikein urakalla, ja kuvakansioista vasta itsekin näkee, miten paljon olemme saaneet aikaiseksi)

"Päivän työt nyt loppu on, viimein pääsen lepohon. Luokses sinne kaipaan nyt kun talo taas on hiljennyt. Hyvää yötä rakkaimpani, huomenna taas nähdään, hani!"
Hannu 1.12.2008

Ulkohommia

Talomme ennen ulkomaalausta ja terassia

Hannun isän vielä eläessä maalasimme talon pienen ystäväjoukon avustamina. 

Iloinen talonomistaja, juhannus 2005

Kesällä 2006 aloitimme terassin teon. Alun perin oli tarkoitus tehdä vain pieni aamukahvittelupaikka, jossa olisi tilaa lastenlasten vauvanvaunuille. Otin lukuisia kuvia ja maksimoin terassin koon olemassa olevien mahdollisuuksien mukaan. Tämäkin remontti eteni samaa kaavaa; minä suunnittelin ja Hannu teki. Vaarikin ehti nauttia terassilla istumisesta, kun ei enää sen pidemmälle jaksanut.

Terassintekoa kesällä 2006

Kesällä 2007 pihalta kaadettiin muutama koivu. Moottoripyöräkauden avaus siirtyi taas viikolla, sillä viikonloppu kului mullanlevitystalkoissa. Onneksi Merja ja Tomi ehtivät auttamaan meitä, muuten olisimme vieläkin lapioimassa. 

Perjantaina tärähti 36 kuutiota multaa tontille, hyvä ettei saatu kuorma-autoa kaupanpäällisiksi kun se jymähti kiinni saviseen maahan. Sää suosi sunnuntaina, kun neljän hengen haballa levitimme multakasat etupihalle jotenkuten tasaiseksi nurmikonalustaksi. Aika loppui kesken ja ruohonsiementen levitys jäi väkisinkin jollekin arki-illalle. "Pihasuunnitelmamme" etenee takaperin. Ensin levitetään multa ja sitten vasta mietitään reunakiviä, käytäviä ja pihatietä... Persii edellä puuhun kuten kaikessa muussakin menemme.

Aurinkoiset kesäpäivät olivat meidän ansiota; sateet loppuivat heti, kun pihalle oli kylvetty 10 kiloa Suvi-nurmikkoa. Hannu löysi kellarista sangollisen kanankakkaa, jonka levitin nurmikolle ennen kastelua. Toivoin hajun pitävän loitolla varpuset, jotka olivat vallanneet pihamme. Omenapuussa oli vain yksi omena, luumuja ei tullut senkään vertaa. Edelliskesänä tuo vaivainen Valkeakuulas tuotti 50 omenaa, Hannu teki niistä hyvää viiniä.

Työviikon päättyessä ajoin Vantaalle katsastamaan nurmikkomme. Se näytti lähinnä pälvikaljuiselta rairuoholta. Voikukat kyllä viihtyivät hyvin, niille annoin kyytiä lauantaina. Viikonloppuna pääsin vihdoin tekemään sitä, mitä varten alun perin suunnittelin terassimme; nauttimaan aamukahvit auringonpaisteessa. Hannu aloitti terassin kaiteen maalaamisen valkoiseksi, pikku hiljaa se alkaa näyttää siltä miltä pitääkin. Haimme kesäkukat, istutin ne terassin ruukkuihin, piha saa vielä odotella sitä mahdollista nurmikkoa.

Nurmikkoa näkyvissä?

Seuraavana viikonloppuna ajoin kaupan kautta "mökille", jossa Hannu oli juuri saanut nurmikon leikattua. Nyt se jo näyttää ihan oikealta nurmikolta. Linnut olivat tänäkin kesänä hoitaneet puolestani punaiset viinimarjat, minulle jäi poimittavaksi vain mustat, eikä niitäkään kovin paljon ollut viime keväisen oksastamisen jäljiltä. Valkeakuulas (se yksi ainoa omena) oli kasvanut komeasti, kirsikat alkoivat jo punertua. Hoidin terassin kukat, Hannu jatkoi sokkelin pinnoittamista. Siitä tulee itse asiassa aika hieno, sävyltään siniharmaa joka sopii rännien väriin (kunhan Hannu ei maalaa niitä punaisiksi kuten uhkasi).

Projektit lisääntyvät sitä mukaa kun yksi homma tulee hoidettua. Nyt katselimme laajennusosan tiiliseinää sillä silmällä, että se istuisi taloon paremmin laudoitettuna tai ainakin maalaamalla se samalla värillä kuin lautaseinät. Tiilien maalaamisesta minä tosin en ole koskaan kuullutkaan.

Klapintekoa kesällä 2007

Viikonloppu kului omakotitaloasujien (tässä tapauksessa vain -omistajien) puuhissa; pihahommia, marjojen hyytelöimistä, siivoamista, matonpesua, pihakalusteiden kunnostusta, voikukkien kitkemistä (niitäkin sitkeämpiä ovat nokkoset, joista yritän päästä eroon etteivät pienet vieraat polta itseään), sokkelin pinnoitusta ja aluskatteen laudoittamista. Vaari yritti välillä tarjota päivänlehtiä tai jotain mielenkiintoista tv-ohjelmaa, mutta eihän tänne lepäämään ole tultu. Nahkatakkini kulki auton kyydissä edestakaisin. Turhaan, ei ollut aikaa mp-ajeluille. 

Kesä 2007

Iltaisin grillailimme takapihalla. Vähän kun karsisi kaupungin korkeita koivuja, niin aurinko paistaisi meille pitempään. Hannu aloitti koivupölkkyjen halkosouvin, ilmeisesti minä saan tehdä niistä sievät pinot. Talkooväkeä ei kehdata kutsua, kohta ei kukaan enää tule meille kyläilemään kun joka kerta joutuu haalarihommiin.

Perjantaina ajoin töistä suoraan Vantaalle. Neljän ruuhkat + kaupassa käynti verottivat yhteensä lähes kaksi tuntia! Pitäisikö sittenkin harkita Vantaalle muuttoa? Lauantaina kävimme Hondalla Keravan valkosipulifestivaaleilla, sadekuuro pakotti ajamaan melko pian takaisin. Hannu jatkoi klapien tekoa ja katon aluskatteen maalaamista (”ota nyt se kuva niin kauan kuin uskallan olla täällä tikkailla”). Minusta ei ollut juurikaan hyötyä, sillä klapien lopullinen sijoituspaikka on vielä koivupöllien peitossa, joten pidin seuraa ja tarjoilin virvokkeita.

Ikkunanpielet maalattu keväällä 2008

Lähtiessämme toukokuun (2008) alussa Indonesiaan luumupuu oli kukassa ja lempikukkani kielot vasta aloittivat kukintaansa pihan perällä. Kun palasimme kuukauden kuluttua kotiin, kukat olivat kukkineet ja pelkäsin hallaöiden vieneen sadon, mutta pelkoni oli onneksi turha. Omenia, luumuja, kirsikoita ja marjoja näyttää tulevan runsaasti. Terassi oli siitepölyn ja koivunsiementen peitossa, nurmikko oli kasvanut lähes polvenkorkuiseksi. Poissaollessamme Jokke oli maalannut ikkunanpielet valkoisiksi sisältä ja ulkoa. Siivous- ja viimeistelytyöt jäävät meidän hoidettavaksi. Talon ilme ei ole enää niin synkkä ja varsinkin sisältä näyttää kauniilta, olohuone on muuttunut varsinaiseksi kesähuoneeksi valoisuudellaan.

Hankittuamme uuden öljynpolttimen ja Ouman-lämmönsäätimen talossa on vihdoin tasalämpöistä (19-21 astetta), sen ollessa lähes 60 vuotias. Säästö näkyy öljylaskuissa. Ostimme myös muovitallin takapihalle, autotalli kun on edelleen täynnä romua. Siinä oli hyvä maalata vanhoja ovenkarmia ja keittiöntuoleja, jotka halusimme säästää. Kesällä 2011 Hannu rakensi toivomani roskiskatoksen. Kesällä 2013 tontilta kaadettiin lisää turhia puita, joten meillä oli taas kahden hengen risu- ja klapitalkoot.

Tiivistetty remonttipäiväkirja

Syksyllä 2004 appivanhempani ehdottivat, että ostaisimme Vantaan kiinteistön nimiimme. Minä mietin pitkään, olinhan peruslohjalainen ja kaikki perheenjäseneni asuivat Lohjalla. En ollut koskaan ajatellut itseäni omakotitaloasujana, rivitalo asumismuotona tuntui omimmalta; vain pieni piha hoidettavana, isommat pihatyöt ja remontit olisivat jonkun muun vastuulla. Vaikka olimme usean vuoden ajan seilanneet Lohjan ja Vantaan väliä, ei minulla ollut Hannun, hänen perheensä ja lähinaapureiden lisäksi siellä muita tuttuja.

Kiinteistön sijainti on erinomainen, kaikki palvelut ovat lähellä ja julkinen liikenne on varsin toimiva. Pitkään harkittuani suostuin talokauppaan, mutta yksi ehto minulla oli; vaatimuksestani edes osa vintin, kellarin ja autotallin romuista kuskattiin kaatopaikalle. Tuntui, ettei sitä ennen ollut mitään raskittu heittää pois, jäljelle jääneistä rakennustarvikkeistakin osa oli säästetty.

Allekirjoitimme talokaupat syksyllä 2004. Jätimme Hannun vanhemmille elinikäisen asumisoikeuden ja jatkoimme itse asumista Lohjalla. Lähes kaikki viikonloput vietimme Vantaalla, nukuimme vinttikamarissa ja pidimme huolta vanhuksista, talosta ja pihasta. Vanhempien kunnon huononnuttua Hannu vietti usein myös arkiöitä Vantaalla.

Hannun vanhempien rakentama rintamamiestalo valmistui 1949. Talon lisäosa tuli valmiiksi 1973. Siihen tuli aula, kaksi pientä makuuhuonetta, kylpyhuone ja autotalli. Entinen sisävessa jäi tuolloin pois käytöstä ja toimi lähinnä siivouskomerona. Talon ikkunat ja katto uusittiin 1980-luvulla. Talo oli terve, mutta sisäremonttia ei ollut tehty, joten meitä odotti iso pintaremontti ja tilojen päivitys nykyaikaan. Remontilla ei onneksi ollut mikään kiire, pikku hiljaa keräsin kansioon remontti- ja sisustusideoita. Minulla oli selkeä visio; toiveena oli huvilamainen, valoisa asunto perinteitä kunnioittaen, mutta käytännöllisyydestä tinkimättä. Ihanne olisi ollut, jos olisimme saaneet taloon pienen puuhellan, takan ja saunan, mutta näistä kaikista minun oli luovuttava. Hormi ei ollut enää kunnossa ja piippukin oli purettu kattoremontin yhteydessä.

Hannun äiti kuoli keväällä 2005. Aloitimme vintin rappukäytävän remontoimisen. Sen seinät olivat raakalautaa, mikä ei tuntunut häiritsevän alkuperäisasukkaita lainkaan. Kirkkaina kevätpäivinä laudanraoista näkyi auringonpaiste. Hannu lisäsi eristeitä ja rakensi vinokaton alle ovellisen varastotilan matkalaukuille, rinkoille, moottoripyörävarusteille ja muulle harvemmin käytössä olevalle tavaralle. Hannulle olisi kelvannut edullisempi pinnoite, minä halusin seiniin helmipaneelia ja senkin valkoiseksi maalattuna. Luonnonvaloa saimme rappukäytävään, kun Hannu pyynnöstäni puhkaisi verannan seinään pienen ikkunan.

Mummun hautajaisten aikoihin huomasimme, että vanha vessa oli vuotanut vettä lattiarakenteisiin. Purimme koko vessan pois ja lattialaudat puruineen vaihdettiin kuiviin. Kesällä pidimme ulkomaalaustalkoot pienen ystäväjoukon avustamana. Säilytimme talon tummanpunaisen ulkovärin. Vintin rappukäytävän remontti eteni pikku hiljaa. Rappukäytävän seinistä ja katosta tuli valkoinen, raput putsattiin ja maalattiin vaaleansinisiksi, lattiaan tuli tarjouslaminaattia. 

Kesällä 2006 aloitimme terassin teon. Alun perin oli tarkoitus tehdä vain pieni aamukahvittelupaikka, jossa olisi tilaa lastenlasten vauvanvaunuille. Otin lukuisia kuvia ja maksimoin terassin koon olemassa olevien mahdollisuuksien mukaan. Tämäkin remontti eteni samaa kaavaa; minä suunnittelin ja Hannu teki. Vaarikin ehti nauttia terassilla istumisesta, kun ei enää sen pidemmälle jaksanut.

Alkuvuodesta 2007 vintin rappukäytävän remontti oli vihdoin valmis. Keväällä osa tontin koivuista kaadettiin, sillä ne imivät maasta kaiken kosteuden ja teettivät muutenkin turhaa haravointia. Kannot rouhittiin pois ja lapioin hakkeen tontin harvojen hedelmäpuiden ja marjapensaiden juurille. Tilasimme 36 kuutiota multaa, jonka levitimme nurmikolle kahden ystävämme avustuksella. Pihasuunnittelu oli kokonaan tekemättä, mutta päätimme jättää sen myöhemmäksi ja keskittyä nyt nurmikon, puiden ja pensaiden hyvinvointiin. Tontin kulmassa on pieni ”metsikkö”, joka saa villiintyä vapaasti. Se peittyy keväisin kieloihin ja siellä viihtyvät myös nurmikolta pois siirretyt rhododendronit. Kun saimme alkukesällä nurmikon kylvettyä, sateet loppuivat tykkänään. Kastelimme nurmikkoa ahkerasti, mutta parhaimmillaankin se näytti pälvikaljuiselta rairuoholta. Hannu pilkkoi koivupölkkyjä haloiksi, joilla itsellämme ei ollut mitään käyttöä. Hän aloitti myös haljenneen sokkelin paikkauksen ja pinnoittamisen. Kesän aikana huollatimme öljypolttimen, jota ei toiveistani huolimatta vielä uusittu.

Sen verran remontti otti jo tässä vaiheessa voimille, että Hannu jäi sairauslomalle korkean verenpaineen vuoksi ja minä valvoin öitä miettien, mihin me, kaksi viisikymppistä, olemme ryhtymässä. Lohdutin itseäni, että on paras edetä pala kerrallaan, mihinkäs tässä on kiire.

2008

Hannu aloitti pienemmän vinttihuoneen remontoimisen. Siitä tulisi sininen ”poikienhuone”. Helmikuussa Hannun isä nukkui pois. Hautajaisten jälkeen tyhjensimme kaapit. Marttojen Viro-keräykseen lähtivät vanhusten hyväkuntoiset vaatteet, muut tavarat jaoimme ystäville, tuttaville ja Pelastusarmeijaan. Itsellemme säästimme joitakin astioita ja huonekaluja.

Pyysimme ensimmäiset tarjoukset keittiö- ja kylpyhuoneremontista. Hannu harjoitteli vintin pikkukamarissa tapetointia ja se tuli kevään kuluessa valmiiksi. Teimme budjetit keittiön ja kylpyhuoneen osalta emmekä halunneet juurikaan ylittää niitä. Viidennen keittiötarjousneuvottelun jälkeen teimme tilauksen, joka oli muuttunut matkan varrella moneen kertaan niin kalustemallin, värin kuin mittojenkin osalta. Purimme keittiötä niin paljon kuin ehdimme ja lähdimme kuukaudeksi Indonesiaan. Reissumme aikana Hannun serkku kävi maalaamassa ikkunapuitteet sisältä ja ulkoa valkoisiksi. Lopputulos kirkasti talon ilmettä huomattavasti ja teki huoneet valoisimmiksi. Kun tulimme kesäkuun alussa sunnuntaina kotiin, maanantaina pihaamme toimitettiin keittiökalusteet ja tiistaina kodinkoneet. Ne oli kaikki kannettava sisään suojaan, valmiiksi tyhjennettyyn olohuoneeseen.

Keittiöön tuli rutkasti lisää valopisteitä ja pistorasioita. Jostain kummallisesta syystä halusin keittiöön ruututapettia ja olohuoneeseen raitaa. Hannu oli kauhuissaan; näin vanhassa ja näillä materiaaleilla rakennetussa talossa kaikki lattiat ja seinät ovat vinot, ja rouva haluaa raitaa ja ruutua. Minä pidin pääni, enkä ole katunut. Hannu tapetoi keittiön seinät niistä kohdista, mitkä jäisivät näkyviin kaappien ympäriltä. Kaksi seinistä maalattiin vaaleankeltaisiksi. Hioimme ja maalasimme vanhat ovenpielet. Ostimme keittiön ilman asennusta ja pestasin vävykokelaani asentamaan kaappeja. Häntä uskaltaa sentään simputtaa koko viikonlopun verran. Jukka ehti kiireiltään apuun vasta heinäkuussa, siihen asti meillä toimi kesäkeittiö; grillasimme ulkona ja tiskasimme astiat kylpyammeessa. Keittiö valmistui heinäkuun lopulla, siitä tuli juuri niin kaunis kuin suunnittelinkin. Lattian muovimattoon olimme myös tyytyväisiä, ikkunaan ripustin äidinäitini tekemästä pitsilakanasta äitini ompelemat verhot.

Lähetin useita tarjouspyyntöjä kylpyhuoneen remontista, mutta kaikilla firmoilla tuntui olevan liikaa töitä ja hinnat olivat huimat. Päätimme tehdä sen omin voimin tutun sähkö-, laatta- ja putkimiehen avustamina. Olohuoneen vanhat patterit vaihdettiin uusiin ja Hannu aloitti seinien levyttämisen. Kun vanhaa muovimattoa irrotettiin, sen alta tihkui vettä. Yksi patterin liitoksista oli jäänyt kiristämättä ja se vuoti vettä maton alle. Remontti pistettiin jäihin ja kuivuri hurisi 2-3 viikkoa olohuoneessa. Elokuussa Hannu jäi sairauslomalle olkavarren tulehduksen vuoksi. Voimat ja hermot alkoivat olla vähissä. 

Kiertelimme rautakauppoja etsien laattoja, hanoja, kalusteita ja posliineja kylpyhuoneeseen. Minä kasasin takapihalla klapeja ja tein herukoista hyytelöä. Hannu laittoi viinin käymään runsaasta omenasadosta. Tyhjensimme kylpyhuoneen ja koska olimme ilman suihkua ja vessaa, vietimme viikonloputkin Lohjalla. Lokakuun alkuun mennessä kylppäri oli kattopaneeleita ja siivousta vailla valmis.

Hannu aloitti kolmen kuukauden vuorotteluvapaansa, sai kylpyhuoneen ja yläkerran ”tyttöjenhuoneen” valmiiksi ja siirtyi olohuoneeseen uurastamaan. Viikonloppuisin kiertelimme rautakauppojen lisäksi myös huonekaluliikkeitä. Kun mieleistä ruokailuryhmää ei tuntunut löytyvän, päätimme säilyttää vanhan, jatkettavan ruokapöytäni ja ostaa sen ympärille uudet tuolit Ikeasta.

2009

Aloin suunnitella olohuoneen sisustusta. Peitimme yhden oviaukon, että saimme lisää ehjää seinää. Vaikka muutamme kaksiosta lähes kaksi kertaa isompaan taloon, sen huoneet ovat pienet ja seinät niin rikkonaiset, ettei kaikille tauluilleni löydy paikkaa. Verhovinkkejä kyselin Lohjan Tyyki ja Tuolista. Suostuin säästämään vanhat, mäntypuiset verhotangot kun Hannu lupasi maalata ne valkoisiksi. Merkkasimme maalarinteipillä olohuoneen lattiaan ruokapöydän paikan ja kohdistimme lamppujen sijaintia teippaamalla kertakäyttömukeja roikkumaan ”pöydän” yläpuolelle. Näin päädyimme kolmeen melko pienikokoiseen lamppuun, jotka hankimme Ikeasta.

Hannun vuorotteluvapaa päättyi. Olohuoneen remontti valmistui maaliskuussa, seuraavaksi oli vuorossa makuuhuone. Kahden pienen makuuhuoneen väliseinä purettiin ja toinen oviaukko suljettiin pois käytöstä. Toinen patteri sai myös lähteä, toinen säästettiin ja maalattiin valkoiseksi. Minä sain taas päättää materiaalit ja värit. Talon sisustus on pääosin hillitty ja vaaleasävyinen, makuuhuoneen päätyseinään halusin enemmän väriä. Tapetti valikoitui olemassa olevien taulujen perusteella. Tämänkin huoneen kattoon asennettiin lautapaneelia, joka maalattiin valkoiseksi. 

Kevään aikana siirsin tavaroita vähän kerrallaan Lohjalta Vantaalle. Makuuhuoneesta tuli omaksikin yllätykseksi romanttisen roosa! Päätyseinän tapetti on kuviollinen, vähän retromainen. Taulut tulevat hyvin esille, kun tausta ei ole puhtaan valkoinen. Elämässä oli onneksi muutakin kuin remontti, sen vastapainoksi matkustelimme, teimme pihatöitä, kävimme konserteissa ja teatterissa, tapasimme ystäviä ja perheenjäseniä.

Kesällä oli vuorossa aulan remontti. Tila on tavallaan turha, mutta toimii ”kirjastona”, lasten leikkipaikkana ja hoidan siinä pyykkihuollon. Vanhat komerot purettiin ja niiden tilalle ostimme Ikeasta kaapit siivousvälineille. Siirsimme Lohjalta olohuoneen ja keittiön huonekalut Vantaalle.

Syyskuun 1. päivä meistä tuli virallisesti vantaalaisia ja osa-aikainen etäsuhteemme päätyi yhteisen, oman katon alle. Vielä on paljon tekemistä, mutta asuintilat olivat valmiit. Remonttiväsymys iski meihin molempiin ja keskityimme kodin- ja pihanhoitoon. 

Verannan remontti valmistui vasta jouluksi 2010. Kirkastimme tummuneet helmipaneelit valkoisella maalilla ja kattoon asennettiin lamppu, jota siinä ei ole koskaan vielä ollut. Eteisen remontin jätämme suosiolla ensi kesään. Se on talon pienin, mutta hankalin osa ja vaatinee ulkopuolista suunnitteluapua. Siihen pitäisi saada säilytystilat ulkovaatteille ja jalkineille, mutta ongelmia tuottavat neljä oviaukkoa (viides sentään poistui kun suljimme eteisestä olohuoneeseen johtavan oven), ikkuna, patteri ja sähkökeskus.

Paljon muutakin on vielä tekemättä. Tontilla on jäljellä rakennusoikeutta, jonka ehkä hyödynnämme myöhemmin rakentamalla autokatoksen ja ulkovaraston. Kun autotalli on joskus tyhjennetty, siihen on mahdollisuus rakentaa pieni sauna. Kellariakin pitäisi siivota ja rakentaa hyllyt säilykkeille ja kotiviineille. Sitten joskus…

Remonttiin on kulunut noin 30.000 euroa. Olemme pysyneet budjetissa, johtuen paljon siitä, ettei Hannun työlle ole laskettu mitään rahallista arvoa. Vanhat huonekalut saivat luvan kelvata, ostimme vain uudet ruokapöydän tuolit, yöpöydät ja tv-tason. Verhot ja suurin osa lampuista oli myös aika vaihtaa uusiin. Kodinkoneita meillä oli lähes kaikkia tuplasti; jääkaapit, pakastimet, pyykinpesukoneet, mikroaaltouunit, imurit, leivänpaahtimet jne. Niitä jaoimme lapsille, ystäville ja kierrätykseen.

Lopputulokseen olemme todella tyytyväisiä, talosta tuli meidän näköisemme ja minustakin on tullut varsinainen kotihiiri. Jälkiviisaasti ajatellen joitakin asioita olisi voinut tehdä toisinkin. Vanha talo asettaa omat vaatimuksensa ja kompromisseja oli pakko tehdä. Eniten ongelmia tuottivat talon vinot seinät, mutta listoilla saa ihmeitä aikaan.